Tämän syksyn seitikki saldo

Nyt on värisienten metsästys ohi tältä syksyltä,tuli monen monta reissua tehtyä,tietysti tuli myös syötävät sienetkin keräiltyä,liikuntaa,raitista ilmaa ja luonnon tarkkailua kaupan päälle.Vähän jäi mieltä kaihertamaan kun tuli vain näitä punaisten värien lähteitä kerättyä,kangastatit,samettijalat,limanuljaskat ym.t väriherkut jäivät metsään,no jos sitten ensi vuonna.Okrakääpä jäi edelleen haaveeksi,tosin en kääpien osalta ole vielä heittänyt"jakaria kaivoon ja ajattelin niitä vielä tässä vähän katsella ennen talven tuloa,lämmintä keliä kun on vielä luvassa.Päätin punnita kaikki keräämäni kuivatut sienet,siis seitikit,arvio oli noin 12 kg,sen verran oli viime vuoden saldo mutta..niitä olikin tänä vuonna yhteensä 21kg!Tuoreena se tarkoittaa reilua 200kg,on siis muutama seitikki tullut noukittua..Veriseitikkiä 1,5kg,Hurmeseitikkiä n.1kg ja loput veriheltan lakkeja,jalkoja ja kokonaista sientä.Yllättävän pieneen tilaan tälläinen sieni määrä mahtuu,yhteen komeroon pahvilaatikoihin pakattuna.Mielenkiintoista nähdä kuinka paljon näitä tulee talven aikana käytettyä,vähän kun olen laiska käsityö ihminen.Villapaita langat värjäsin jo syksyllä tuoreilla sienillä,sekä ryijyyn tulevat villamaton palaset.Neulekone on hankinta listalla,ehkä sen avulla saan itseeni vähän vauhtia lisää ja alkaisivat sieni varastot hupenemaan kun alkaa neuletta syntymään vähän rivakammin.

On hattua,jalkaa ja kokonaista verihelttaa

Tässä koko setti,pienissä rasioissa veriseitikit,hurmeseitikit pusseissa.

Kannet päälle ja komeroon.Kovin pieneen tilaan koko satsi mahtuu.

Vielä löytyi verihelttoja!

Kelien muuttuessa vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen lämpimäksi,tuli sittenkin vielä lähdettyä seitikki metsään,niiden aika kyllä alkaa olemaan armottomasti ohitse,oli toista viikkoa reiluja yö-pakkasia ja talvi teki kovasti tuloaan,jopa vähän luntakin satoi edellisen "viimeisen reissun jälkeen,nyt on kuitenkin toista viikkoa ollut päivisin lämpötilat lähemmäs kymmentä astetta,yö-pakkasista ei tietoakaan,joten lähdin vielä kerran katselemaan tuttuja mäntykankaita,saihan siinä samalla raitista ilmaa ja kuljeskella loppu syksyisessä luonnossa.Vähiin oli seitikit käyneet,alun rämpimisen jälkeen katselin mäntykankaan etelän puoleisia  karuja ja kuivahkoja "reunuksia,sieltähän niitä sitten alkoi löytymään,harvakseltaan,aika pieniä verihelttoja,osa pahasti mädäntyneitä,mutta osa taas kovin hyvä kuntoisia yksilöitä,alku syksyn kuivuuden jälkeen tuli sateet ja  ikään kuin uusi satsi ja nämä ilmeisesti sitä satoa,etelän puolella on valoa riittänyt,tutkin kaksi tälläistä etelä reunusta ja molemmista löytyi noin viiden litran verran,eli en ihan tyhjin käsin jäänyt,vaikka oli kyllä asennoitunut että sieniä ei enää ole,sen verran jäi into päälle ja tutkimatonta aluetta,että palasin paikalle vielä toisenakin päivänä,näiden molempien päivien saldo oli siis yhteensä tuo kaksi noi viiden litran sankoa.Verihelttojen kasvukausi oli ainakin tänä vuonna tosi pitkä,ensimmäiset löytyivät heinäkuun alku puolella ja nyt viimeiset lokakuun lopussa.

Tätä polkua riitti pitkään ja verihelttoja vielä löytyi.

Tälläinen karu ja kuivahko männikön reuna alue osottautui loppu syksystä hyväksi seitikki paikaksi.

Kerran vielä kiellon päälle

Niinhän siinä kävi,että kun tilaisuus tuli ja vapaa päivä keskellä viikkoa 16.10.Mäntykankaan laidalla olin aamulla tasan klo 10.Keli oli upea,aurinkoinen.Yö-pakkasta oli ollut ainakin -5 ja vielä tähän

aikaan aamusta maa kuurassa ja jäässä.Verihelttoja alkoi löytymään olihan niitä viime reissulta vähän jäänyt poimimatta.sienet olivat umpi jäisiä,parin tunnin kiertelyn tuloksena sain korillisen kasaan,nätin korillisen jäisiä melko nuoria seitikkejä.Kiva päätös koko syksyn ahertamiselle.Tähän väliin mahtuukin monta erilaista reissua elokuun alku puolesta lokakuun puoleen väliin saakka,toista sataa kiloa saalista,niin syötäviä kuin värjäys sieniäkin,haikein mielin lähdin kotia kohti,se tosiaan taitaa olla ohitse tältä syksyltä,rakkain harrastukseni,lumisateita oli luvattu parin päivän päähän jo seuraava päivä oli sateinen.

Viimeisiä verihelttoja,umpijäässä

3.5 kg syksyn viimeiset

Syksyn viimeiset verihelttaseitikit

Kaunis aurinkoinen syksyinen sunnuntai 13.10,olin päättänyt että tämä saisi olla syksyn viimeinen veriheltta
reissu,edellis kerralla sieniä olikin jo huomattavan vähän,yö-pakkasia on jo ollut mutta ei niin että sienet olisivat siitä kärsineet.Kiertelin yhtä tuttua mäntykangasta,alue on aika laaja joten löytyihän sieltä alueita mitä en ollut tutkinut,sieltä täältä sain keräiltyä jo vähän vanhempia verihelttoja ja olipa niitä päässyt jonkin verran mädäntymäänkin,vähemmän mädät keräsin talteen.Vaivaiset pari litraa näytti olevan saalis,no enpä juuri enempää osannut odottaakkaan enää tässä vaiheessa,päätin vielä kiertää mäntykankaan laidalla olevan suojaisan alueen,sieltä kun alku syksystä löytyi ihan kivasti sieniä,sitten iskikin kuivuus jakso ja sienen sientä ei sen jälkeen tällä alueella ollut koko syksynä.Mutta mitä nyt..en ollut uskoa silmiäni alue oli täynnä verihelttoja!Uusia nuoria lakkeja aivan kun alku syksyn satoa,lämmin jakso ja vesisateet oli tehnyt tehtävänsä,tietenkään ei ollut kun tasan yksi ämpäri matkassa,kun en osannut tälläiseen yllätykseen varautua,jotenka ei auttanut muu kuin survoa sieniä ämpäriin ja loput pipoon mitä en ämpäriin survomisesta huolimatta enää saanut mahtumaan,hieman jäi mieltä kaivelemaan kun en koko aluetta pystynyt kiertelemään ,että mahtoikohan tämä sittenkään olla viimeinen reissu..loppu viikosta on peloteltu pakkasilla ja mahdollisella lumisateella,huomenna vapaa päivä ja hyvää keliä tiedossa että hyvin todennäköistä on että tulee vielä toinenkin viimeinen reissu tehtyä :)

Ämpärissä vajaa 7 kg täyteen sullottuna ja pipon sienet pöytä kuivurissa

Ämpärillinen lauteille levitettynä 

Hurmeseitikki-Cortinarius phoeniceus

Viime vuonna löysin hurmeseitikkiä mielestäni hyvin,kuivattuna saalis n,100g.Eli tuoreena n.1kg.Mutta tänä vuonna kaikki on toisin..Verihelttoja metsästäessäni tutkin samalla viime vuotiset hurmeseitikki paikat ja yllättäen sitäkin tänä vuonna todella paljon ja varmasti tulossa vielä lisää,jätin pikku piipat kasvamaan,
Hurmeseitikki kasvaa näemmä mielellään ikään kuin verihelttojen kasvu paikkojen laitamilla,harva lukuisena,hieman kuivahkolla hiekalla,metsä teiden pientareilla,ulkonäöstä ei voi erehtyä,sieni on hieman eri muotoinen kun veriheltta,kuperampi,lakki isompi,jalka paksu ja heltat ovat todella karmiinin punaiset,sieni antaa väriä lähes yhtä hyvin kuin veriseitikki.Tänä vuonna löysin Hurmeseitikkiä yllättävän isoissa ryppäissä,tähän astiset löydöt ovat olleet huomattavasti harva lukuisempia.

                                                    kuvassa heltat eivät läheskään niin punaiset kun luonnossa.

                                                    Lakit myös luonnossa punaisemmat.

Verihelttaseitikki-Cortinarius semisanguineus

Veriheltat ovat kovaa kyytiä nousemassa,osa jo ihan reilun
kokoisia ja pientä piippaa nousemassa paljon,siis aikaisessa nekin tänä vuonna,ensimmäiset sienet löytyivät jo 6.7 ja todennäköisesti niitä tulee olemaan tänä vuonna paljon.

 

 

                                                    Tyypillistä verihelttaseitikki metsää,karu mäntykangas.Kaikistä mänty metsistä ei verihelttaa löydä, jos maasto on liian rehevää ja esim.heinikon valtaamaa,niin siellä ei todennäköisesti veriheltta viihdy.Parhaita paikkoja ovat hoidetut mänty metsät,jossa puusto jo reilun kokoista.

Kuusi metsässä rämpiessäni veriseitikkien perässä löysin kuusikosta parin kuusen ympäriltä myös verihelttaseitikkejä,olisiko nämä nyt niitä verihelttoja jotka viihtyvät kuusen seuralaisena,ulkonäkö on sama kuin männyn kaverina kasvavilla veriheltoilla,olen kuullut että heltat olisivat punaisemmat kuusikossa viihtyvällä versiolla ja vertaillessani sieniä eron huomasi,heltat todella olivat punaisemmat,sientä löytyi yhdeltä alueelta sen verran että kuivasin ja ajattelin myöhemmin kokeilla värjäystä pelkästään tällä sienellä.

Veriseitikki-dermocybe sanguinea-Cortinarius sanguineus

Ensimmäiset veriseitikki reissut metsään on tehty,tänä vuonna ovat sateet ja lämpö suosinut niin että sientä on todella paljon kun oikealaiseen metsään eksyy..tai löytää :)
Ensimmäinen sieni reissu kesti noin 3.5 tuntia syötävien sienien ohella siinä sivussa sain 1kg 770g veriseitikkejä,eli aikas kiva satsi, joka kuivauksen jälkeen kutistui lukemaan 130g.Viime vuonna sain koko syksyn aikana kyseistä sientä noin kilon verran kuivattavaksi,tänä aamuna kauppareissun yhteydessä poikkesin lähi metsään missä veriseitikkiä tiesin kasvavan,parin tunnin pyöriskely ja sientä kerättynä noin kilo.Minkähänlaiset varastot mahtaa syksyn lopussa olla jos tahti jatkuu tämän kaltaisena koko syksyn.

                                           Ensimmäisen reissun saalis 1kg 770g.

                                           Toisen reissun saldo reilu kilo.

                                          Lauteilla kuivattelua.

                                           Puhallin apulaisena ja kiukaaseen vähän lämpöä,
                                           hyvin kuivuu,pienemmät erät pöytä kuivurilla.

Veriseitikkiä löytää sieltä missä on kuusi metsää,mustikan varpuja,ja sopivan kosteaa rahkasammalta.Valoa sopivasti,usein suppilovahvero metsä
on myös veriseitikki metsä.

                                     

                                     

                                       


  Tänään tein uuden sieni reissun ja nyt meni todellakin punaisten seitikkien kanssa uudelleen miettimiseksi,reissu oli antoisa,en olisi uskonut minkälaisen saaliin kanssa palaan kotiin.Mäntykankaalta hain verihelttaseitikkejä,saalis pari ämpärillistä,aivan sieni metsän laitamilta löysin ympäristöön nähden poikkeavalta paikalta punaisia seitikkejä 3 kpl,kuin veriseitikkejä ja varmaankin juuri niitä,mutta paljon tukevammalla varrella,kuusia tai mitään veriseitikin kasvu paikkaan viittaavia merkkejä ei löytynyt.

                                         Nämä kasvoivat mäntykankaalla verihelttaseitikkien läheisyydessä.Outo kasvuvaikka jäi mietityttämään..


Jatkoin reissuani ja päätin tutkia komean kuusimetsän jossa en ollut ennen käynyt ja yllätys oli melkoinen kun pienen matkan käveltyäni silmieni edessä möllötti todella isoja punaisia seitikkejä,tähän astiset löytämäni Veriseitikit olivat todella paljon pienempiä näihin verrattuna,sienillä oli paksut tukevat jalat kuten verihelttaseitikillä ja yhtä isot lakit.